Minä,

synnyin Kajaanissa kauan aikaa sitten...Vietin lapsuuteni siellä ja valmistuin ylioppilaaksi Linnan Lukiosta.

Tämän jälkeen muutin Imatralle , ja menin opiskelemaan hotelli- ja ravintolakouluun.Kahden vuoden kuluttua valmistuin ravintolakokiksi. En ole tosin koskaan tehnyt töitä ravintolakokkina mutta rakastan valmistaa ruokaa ja leivonnaisia ja etsin uusia ideoita ja reseptejä koko ajan.

Avioiduin vuonna 1996 ja muutimme Lappeenrantaan hyvin pian häiden jälkeen töiden perässä. Ostimme ensimmäisen kerrostalo-asuntomme sieltä ja todella rakastimme uutta kotiamme! Mutta kuitenkin me molemmat kaipasimme uusia kokemuksia ja varsinkin minä, enemmän elämää ja energiaa ympärilleni.Päätimme pakata laukkumme, laitoimme asuntomme myyntiin ja suuntasimme kohti Espoota ,vuokra kaksioon.
Työskentelimme kovasti vuoden päivät ja meillä oli todella hauskoja hetkiä ystäviemme kanssa! Ja bailukärpänen puraisi armottomasti Helsingissä....
Mutta yhtenä päivänä mieheni soitti minulle töihin ja kysyi: "Haluaisitko muuttaa Yhdysvaltoihin?" Olin todella innoissani mutta myös jännittynyt ja hermostunut, koska minun piti jättää kaikki taakseni: ystävät, työ, perheeni....mutta me päätimme kuitenkin lähteä.
Kesällä 2001 me sitten muutimme Glens Fallsiin lähelle New Yorkia. Ja vasta nyt jälkeepäin tiedän, että muutto ulkomaille oli ihan oikea ratkaisu!

Muutimme toukokuussa 2002 Montrealiin, kun Petrin työpaikka perusti sinne uuden toimiston. Asumme pienellä saarella, Nun´s Island (Île des Soeurs) , ihan Montrealin saaren alapuolella. Meillä on mukavan kokoinen kolmio ja alue on todella kaunis ja vihreä. Pidän todella paljon uudesta kotikaupungistamme!

Jouluaattona 2002 saimme esikoisemme, Samuelin.
Elämä pyörinyt pitkälti vauvamme ympärillä mutta olemme ennättäneet ystävystyä paikallisiin suomalaisiin. Olen saanut opiskeltua kaksi kurssia Concordian yliopistossa ja nyt syksyn suunnitelmat ovat mietinnän alla. En tahtoisi laittaa Samuelin vielä hoitoon mutta silti haluaisin opiskella mutta aika näyttää mitä syksy tuo tullessaan.

 
© Terhi Tuomela 2003